Julkisuudessa keskusteltiin loppuvuoden 2016 aikana siitä, pitäisikö isännöitsijäntodistukseen merkitä tieto asukastyytyväisyydestä. Asukkaiden kuuleminen kyselyillä on kannatettavaa. Kyselyt toimivat hallituksen ja isännöitsijän apuvälineenä taloyhtiöiden johtamisessa.
Tutkimustapa asukaskyselyissä on kvalitatiivinen eli vastaukset perustuvat henkilöiden omiin arvioihin, ei siis kvantitatiivisiin ulkopuolisen tutkijan mitattavissa oleviin suureisiin. Laadullisten, kvalitatiivisten, ilmaisujen käyttöön isännöitsijäntodistuksessa ei pidä kehottaa eikä kannustaa. Se tie johtaa varmasti riitoihin.
Kyselytutkimuksiin liittyy laadullista tulkintaa, vastausten edustavuuden tulkintaa sekä erityisesti avointen vastausvaihtoehtojen tulkintaa. Nämä ovat usein ongelmallisia. Taloyhtiö on sangen usein pieni populaatio. Jo muutama vastausvaihtoehtojen ääripäähän sijoittuva vastaus, voi heilauttaa keskiarvoja merkittävästi.
Suomalaisten kansallisvarallisuus on suurelta osin asunto-osakkeissa sekä kiinteistöissä. Rakennukset ja tontit muodostivat vuoden 2012 lopussa noin 60 prosenttia Suomen kansallisvarallisuudesta, asuinrakennukset ja näiden tontit noin 42 prosenttia. Ei ole yhdentekevää, miten tätä varallisuutta hoidetaan ja minkälaisia dokumentteja varallisuudesta laaditaan ja annetaan asiakkaille.
Isännöitsijätodistuksen tulee mahdollisimman pitkälti perustua objektiivisiin määriin ja suureisiin, ei subjektiivisiin tuntemuksiin ja niiden tulkintaan. Ajan henki toki suosii tulkitsemaan asioita siten kuin ”musta sattuu kulloinkin tuntumaan”. Isännöitsijätodistukseen voidaan liittää erilaisia raportteja ja tietenkin tutkimustuloksia. Kyselytutkimuksen tulosten liittäminen isännöitsijätodistuksen liitteeksi – pintapuolisella tarkastelulla – voi olla vaarallista, jopa vastuutonta toimintaa.
Asukkaiden vaihtumisen myötä henki ja viihtyvyys taloyhtiössä voi vaihdella nopeastikin. Miten tämä vaihtuvuus osattaisiin huomioida mahdollisissa kvalitatiivisissa määrittelyissä isännöitsijäntodistuksessa? Isännöitsijä kohtaa monia ammatillisia vaatimuksia nykyaikana. Ei laajenneta näitä vaatimuksia tieteenfilosofian ja tutkimusetiikan osa-alueille.
Isännöitsijätodistusten merkintöjen suhteen ei pidä lähteä vaaralliselle tielle, vaikka se saattaisi äänekkäimpiä miellyttää. Lakimiehet toki hyötyisivät ladullisista ilmauksista riitojen myötä. Olisihan se toisaalta hienoa, että korkein oikeus saisi määritellä onko jokin adjektiivi tai muu asumisen laatua kuvaava sana isännöitsijäntodistuksessa oikein kirjattu ja miten ilmaisu on alentanut asunnon arvoa.
Tuomo Nenonen
puheenjohtaja, Helsingin ammatti-isännöitsijät HAI ry