Tupakkalaki on säädetty kesällä 2016. Jo heti alkutalvesta 2017 saatiin aikaiseksi myös soveltamisohje – ja heti huhtikuussa 2017 saatiin aikaan myös ohjeet siitä, miten asuntoyhteisö voi hakea kuntaa kieltämään tupakointi osakkaiden hallinnoimissa huoneistoissa. Isännöitsijän pitää asuntoyhteisön ylimpänä lainvalvojana taiteilla nyt myös kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia jossain määrin rajoittavien manööverien hallinnoijana. Yhtiökokouskausi alkaa olla puolivälissä normitilikauden yhtiöissä. Isännöitsijä on jätetty yksin selittelemään asiakkaille ja suurelle yleisölle, että tulkintaohjeet valmistuivat vasta huhtikuussa 2017.
Lain tarkoitus on varmasti hyvä. Kansalaisia halutaan estää altistumasta terveyttä vaarantavalle tupakansavulle. Isoja muutoksia mukanaan tuovan lain tulkinnassa ja isännöitsijöiden koulutuksessa toimiala jätettiinkin jo itse ratkomaan nämä vähäpätöiset ongelmat. Virheitä ei saisi tehdä ja silti kieltoon tähtäävät projektit pitäisi polkaista viivytyksettä liikkeelle. Asukkaat ovat voineet vaatia vuoden 2017 alusta lähtien taloyhtiöiltä tupakointikielto-anomuksen käsittelyä yhtiökokouksessa. Ihan kiva. Vanhan sanonnan mukaan isännöitsijää tarvitaan eniten silloin, kun käräjillä pitää löytää joku vastuuseen.
Isännöitsijät tekevät, etenkin kevätaikaan, jatkuvasti ylitöitä. Sikäli kuin nyt sattuvat olemaan työaikalain piiriin kuuluvia. Osa on ja osa ei – AVI yksin tietää, vaan ei kovin paljon kerro. Mistä isännöintiyhteisöt ja isännöitsijät saavat resursseja jälleen kerran uuden lakisääteisen asiakokonaisuuden hoitoon. Resurssit ovat tässä raha, aika ja osaaminen. Rahasta ei saa tällä toimialalla enää ikinä puhua. Siitä voi joutua paholaisen pannuun paistumaan. Kyllähän markkinoiden näkymätön käsi osaa homman hoitaa, lausui Adam Smithkin aikanaan. Niin tuntuu ajattelevan myös Suomen valtio armon vuonna 2017. Isännöitsijöiden osaamista jo sivusin. Aikaa ei olisi enää mihinkään lisukkeisiin, ei edes lakisääteisiin. Yritysten johdossa on todennäköistä ajatella, että rahastetaan nyt sitten tästä lisävelvollisuudesta, sillähän se hoituu. Mutta onko sillä työn raskaan raatajalla yhtään lisäminuuttia käytettävissään? Euroja tämä tuskin poikii hikisimmän työn tekijälle.
Tupakkalaki on jatkumoa monia vuosia jatkuneeseen tapaan, että kaadetaan isännöintialalle uusia velvoitteita. Uutta normia normin perään. Ja korjausvelka sen kuin kasvaa samaan aikaan. Olen tyhmyydessäni joskus sortunut kuvittelemaan, että isännöitsijän pitäisi johtaa yhtiöiden korjausprojekteja tai ainakin tietää niistä ihan kaikki. Väärässä olen siinäkin ollut. Keskittykäämme vain kieltojen valvontaan. Normisauhut vedämme vielä käräjillä vahingossa henkeen. Toivottavasti emme joutuisi käräjille, jos emme tupakkalain mukaisessa kuulemismenettelyssä tavoita kuolinpesän Kanadassa asuvaa osakasta.
Kaikesta huolimatta isännöitsijöiden pitää muistaa, että emme tule olemaan tupakkalain tulkinnassa poliiseja emmekä tuomareita, vaikka sitä meiltä kuinka vaadittaisiin. Huvittavaa oli seurata Kuntaliiton edustajan valitusta uutisissa joulukuussa, miten kunnat vedetään valvontavastuuseen ilman, että niillä on asian hoitamiseksi resursseja. Tervetuloa todelliseen elämään! Mitähän tupakkalain tapauksista vielä seuraa? Kunta määrää tupakointikiellon, ja joku uhmakas uhmaa. Seuraa uhkasakko ja lopulta As Oy lain mukainen hallintaan otto enintään kolmeksi vuodeksi. Miten väärässä siis olinkaan tämän kappaleen ensimmäisessä virkkeessä, tuomariksi vielä joudumme. Ilmiantomenettelyyn sotkeutumisesta en uskalla edes puhua.
Elämme sellaisia aikoja, että tietoa pitäisi työntää asiakkaille ja sidosryhmiin joka tuutista. Silti mikään ei koskaan riitä ja aika harva ymmärtää. Aina ei välttämättä edes kiinnosta. On myös niin, että usein vallitsee lapsenomainen usko isännöitsijän kaikkivoipaisuuteen. Ole tiedottaja, insinööri, ekonomi, juristi, tiedottaja, sielunhoitaja, tiedottaja, sekatyömies ja tiedottaja. Surullista on, jos ala itse uskoo tähän.
Kotitalo-lehti kirjoittaa huhtikuussa 2017, että asukkaat ja osakkaat ovat monissa taloyhtiöissä eksyksissä. Niin tuntuu olevan myös koko toimiala. Edunvalvonnasta ei ole tietoakaan. Tämä linja on tietoisesti valittu. En usko edunvalvonnasta luopumisen johtavan siihen, että eksyksissä olo vähenee. Edunvalvonnan puutteelle voi olla kaksi syytä: se ettei kiinnosta tai se ettei ole osaamista. Kumpikaan ei vaikuta hyvälle, jos yhtään alkaa ajatella. Pitäisiköhän tiedottaa lisää.
Tuomo Nenonen
puheenjohtaja, Helsingin ammatti-isännöitsijät HAI ry